Hae
Mamma sijoittaa

Älä osta jos sulla ei ole varaa

Kuinka vaikeaa se voikaan olla ymmärtää? Todella vaikeaa. Velka on asia, josta minua on pienenä peloteltu. Sen ansiosta tänäkin päivänä olen todella arka ostamaan mitään luottokortilla, ja kaikki muut lainat paitsi asuntolaina ovat tuntuneet turhilta. En ole ikinä ottanut pikavippejä, eikä velan pahuuden toitotuksen ansiosta, se ole käynyt mielessäkään.

Törmäsin viime viikolla artikkeliin, missä kerrottiin että nyt jo hyvätuloiset pariskunnat joutuvat ottamaan pikavippejä, ja samalla vuosittaiset tulot voivat olla yhteensä yli 90 000 euroa. Artikkelin mukaan pariskunnat olivat ajautuneet velkaneuvontaan peliongelmien, yllättävien elämäntilanteiden tai yksinkertaisesti ylikuluttamisen takia. Omasta elämäntyylistä ei olla valmiita taloudellisen tilanteen takia tinkimään yhtään.

hahmota tulot ja menot

Onko omien tulojen ja menojen hahmottaminen oikeasti niin vaikeaa, että rahoja ei saada riittämään? Vaikka artikkelin mukaan osassa tapauksissa oli tietysti yllättävät menot, kuten sairastuminen. Mutta eikös juuri tällaisia tilanteita varten elämässä pitäisi olla jonkinlaista puskuria?

Jos omien tulojen ja menojen hahmottaminen tuntuu vaikealta, suosittelen listaamaan ne exceliin tai vaikka paperille. Saatavilla on myös monia sovelluksia, joissa omista menoista voi pitää kirjaa. En sano ettenkö ikinä ostaisi mitään luottokortilla, mutta kun ostan tiedän voivani sen maksaa. Ongelmia alkaa syntyä kun luottoja otetaan, vaikka maksukykyä ei ole ja luotoilla aletaan paikata aikaisempia luottoja. Ja kierre on valmis.

velka nolottaa

Velat nolottavat ihmisiä, eikä sen takia varmaan uskalleta hakea apua. Vaikka parastahan olisi että apua haettaisiin heti ja tilanne saataisiin hoidettua. Pahemmaksi tilanne menee sitten, kun velkakierre kärjistyy ja luottotiedot ovat menneet. Luottotietojen menetys vaikeuttaa kuulema elämää aikalailla.

En ymmärrä velkaantumista, mutta osalla ihmisistä on varmasti siihen hyvä syy. Mutta suomalaisten selviämisen kulttuuri ja tieto siitä, että maksuhäiriömerkintä ja ulosotto vaikeuttavat elämää, ajavat tekemään kaiken mahdollisen ja katsomaan viimeisenkin oljenkorren ennen luovuttamista ja avun pyytämistä.

Mitä mieltä sinä olet velasta? Kerro kommentteihin!

Emmi

PS.  Muista seurata blogia Bloglovinissa, Facebookissa ja tietty myös Instagramissa!

Linkki Ylen artikkeliin: Yllättävä muutos velkaneuvonnassa 

Lue myös edellinen artikkeli: Tavoittele enemmän – saat enemmän

3 kommenttia

  1. Sari kirjoitti:

    Lainaa on liian helppoa saada! Elämä näyttää kallilta ja se siitä tuleekin kun houkuteltuna lähtee kulutushysteriaan mukaan. Suositan harkitsemaan miten ja mitä ostaa tai tarvitsee. Järkeistämällä saa pienemmällä rahalla itselle laadukkaan elämän. Asunto- ja opintolaina Ok. Puskurirahasto on hieno juttu. Budjetointi kunniaan 🙂

  2. Hanna Korpisaari kirjoitti:

    Mua on myös peloteltu lainalla. Ainoa lainani oli asuntolaina, tosin valtava sellainen, jumaliste se pelotti, kun se oli ensimmäinen laina ikinä, en nukkunu moneen päivään. Mutta tosi nopeasti siitäkin tuli osa elämää ja koska rakennettiin unelmien talo, jouduin itselle opettaa, että harva tässä maassa omistaa/asuu ilman lainaa.

    Tällä hetkellä mulla ei ole lainaa ollenkaan, olen 30v. Ei tosin ole muuta varallisuuttakaan, kuin osa kesämökkiä, tilit ja sijoitukset. Toisaalta koen olevani valtavan vapaa, varsinkin kun tiedän, että multa loppuu duunit kesäkuussa, niin ovet ovat avoinna, kun ei tarvitse lainan takia tehdä päätöksiä tulevasta. Saatan jopa lähteä opiskelemaan ja ottaa opintolainaa, olen kuullut että se on hyvä juttu 😀

    Nykyään harmillisen paljon asioita ”täytyy” esim verkossa ja suoratoistot maksaa luottokortilla. Toki minäkin sitä teen mutta koska saan palkkaa kahdesti kuussa, kuittaan kortin nollille viimeistään parin viikon päästä. Luottokorttilaina on todella kallista 😬 enkä ole koskaan ostanut mitään osamaksulla. Sekin on hyvin opetettu, että jos sulla ei ole nyt varaa ostaa sitä, niin sitten et tarvitse sitä.

    Pelottelusta vielä, että äitini 72v suunnitteli kylpyhuoneremonttia ja huomasin itse kehoittavani häntä ottamaan mieluummin (hyvän, pankin myöntämän, tällä hetkellä edullisen) lainan, kuin käyttämään kaikki säästönsä/puskurinsa siihen. Opinpahan mistä minun ”tarinani” lainan pelkoon on peritty 😀 opetin äidilleni, että lainallekin on paikkansa.

  3. Anonyymi kirjoitti:

    Mä olen joutunut elään lapsuuden ”modernissa” köyhyydessä. Eli hyvätuloinen perhe. Oli uudet autot, kiva talo, markiisit ja kerran vuodessa etelänmatka. Silti rahaa ei ollut. Äitillä oli luottokorttivelkaa paljon ja kaikki ostettiin osamaksulla. Jos tarvittiin uusia vaatteita ei niihin ollut varaa.

    Kerrankin tuli sukulaisia ulkomailta käymään. Ostettiin ruokaa ja pöytä piti olla korea. Kaupan kassaneiti oli painanut vahingossa pankki kun piti painaa luotto. (Sillon kassaneiti joutu ne valitseen) ja äiti raivos kassalle. Se oli noloa. Ostettiin ja näytettiin kaikille että elämä oli hienoa vaikka rahaa ei ollut.

    En ikinä toivo sellaista omalla lapselle. Tämä on aihe mistä puhutaan tosi vähän. Köyhyydestä kyllä mutta tästä ”modernista” köyhyydestä ei.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *